Aloituspäivä Salon Seudun ammattiopistossa 2019

Ensimmäisenä päivänä astellessani kohti koulua, minua jännitti, vaikka koinkin itseni onnekkaaksi ja toiveikkaaksi.. Mietin millaisia luokkatoverini ja opettajani ovat, sekä oppisinko vielä jotain. Mielessäni myllersi myös ajatus riittäisikö kärsivällisyyteni ja aikani. Oloni tuntui epävarmalta ja mielessäni pyöri kaikenlaisia kysymyksiä. Olenko täysin hömelö, aloittaessani jälleen opinnot vai viisas hakiessani muutosta elämääni.

Onnekseni osa peloistani hävisi, kun astuin luokkaan. Koin luokkatovereistani heijastuvan sosiaalisuuden, motivoituneisuuden, ystävällisyyden, yhteisöllisyyden, mutkattomuuden, ulospäin huokuvaa luovuutta unohtamatta. Koulun alku sai tunteet liikkeelle varmasti meissä kaikissa. Ensimmäisten päivien jälkeen päällimmäinen tunne oli helpotus. Ajattelin, ihanaa uskallan siis olla oma itseni, kysyä kun siltä tuntuu, edetä melkein omassa tahdissani ja tukijoukkoja löytyy. Nyt kaikki tuntui niin oikealta. Pitkä ajomatkakaan ei paljoa paina ja jos opinnoista ei muuta saa, niin ehkä hyvän firaabelin. 

Lukutila

Perustutkintoa suorittaessa faktaa on niin alaikäiset kuin yläikäiset oppilaat. Luokallamme on noin 20 oppilaista. Ryhmä jakautuu iällisesti karkeasti sanottuna kahtia. Kutsun jakoa nyt kaikella rakkaudella, Tädeiksi ja Teineiksi. Osalla teineistä on takanaan peruskoulu ja ikää 15 -16 vuotta, toisilla jopa 18 vuoden ikä. Tädit ovat ne, joilla on "elämänkokemusta" ja osalla jopa kymmenien vuosien työhistoria. Ikäero siis näkyy luokassamme, mutta jo ensimmäisten tehtävien aikana huomioisin kuinka innostuneilta kaikki silti vaikuttavat.  Onkohan se ikä kuitenkin vain numeroita?

Mietteitäni opettajista? Opettajat vaikuttavat ammattilaisilta, ymmärtäväisiltä, kokeneilta ja mukavilta. Alusta asti he kannustavat meitä. He muistuttavat meitä syistä miksi olemme opinahjossa, eli ensisijaisesti saadaksemme itsellemme sellaiset taidot ja tiedot, joilla päästä eteenpäin elämässä. 

Toki koulustamme saadaan arvosanoja ja siten opiskellaan vähän myös muille. Kuulemani mukaan itse ainetunnit ovat hyväksytty/hylätty periaatteella. Kokeita ei suuremmin ole, mutta niiden sijaan tulevat näytöt, joissa kartoitetaan oppilaiden ammattiosaamista. Tämä saa taas polveni tutisemaan, sillä palautteen kuuleminen on vaikeaa, varsinkin kun arvosanat ovat tärkeät mahdollisia jatko-opintoja varten.

Luokista löytyy myös pienryhmäpöytiä

Hirvittää vähäsen, kun kuulemani mukaan opettajat ovat täällä hyvinkin kriittisiä arvosanojen suhteen. Kiitettävät arvosanat voivat jäädä näin haaveiksi, toivoa sopii että pieniä "armonpaloja" meille vielä suodaan. Hyvien arvosanojen ollessa kiven alla, pitää meidän sitten osoittaa osaamisemme muuten. Yksi keinoista on blogikirjoittelu. Heipsan, hopsan ja näin aasinsillan kautta pääsin asian ytimeen ja syyhyn miksi aloitin tämän blogini.