Ensimmäisenä päivänä astellessani
kohti koulua, minua jännitti, vaikka koinkin itseni onnekkaaksi ja
toiveikkaaksi.. Mietin millaisia luokkatoverini ja
opettajani ovat, sekä oppisinko vielä jotain. Mielessäni myllersi myös ajatus
riittäisikö kärsivällisyyteni ja aikani. Oloni tuntui epävarmalta ja mielessäni
pyöri kaikenlaisia kysymyksiä. Olenko täysin hömelö, aloittaessani jälleen
opinnot vai viisas hakiessani muutosta elämääni.
Onnekseni
osa peloistani hävisi, kun astuin luokkaan. Koin luokkatovereistani heijastuvan
sosiaalisuuden, motivoituneisuuden, ystävällisyyden, yhteisöllisyyden,
mutkattomuuden, ulospäin huokuvaa luovuutta unohtamatta. Koulun alku sai
tunteet liikkeelle varmasti meissä kaikissa. Ensimmäisten päivien jälkeen
päällimmäinen tunne oli helpotus. Ajattelin, ihanaa uskallan siis olla oma
itseni, kysyä kun siltä tuntuu, edetä melkein omassa tahdissani ja tukijoukkoja
löytyy. Nyt kaikki tuntui niin oikealta. Pitkä ajomatkakaan ei paljoa paina ja
jos opinnoista ei muuta saa, niin ehkä hyvän firaabelin.
Lukutila |
Mietteitäni
opettajista? Opettajat vaikuttavat ammattilaisilta, ymmärtäväisiltä, kokeneilta
ja mukavilta. Alusta asti he kannustavat meitä. He muistuttavat meitä syistä
miksi olemme opinahjossa, eli ensisijaisesti saadaksemme itsellemme sellaiset
taidot ja tiedot, joilla päästä eteenpäin elämässä.
Toki
koulustamme saadaan arvosanoja ja siten opiskellaan vähän myös muille.
Kuulemani mukaan itse ainetunnit ovat hyväksytty/hylätty periaatteella. Kokeita
ei suuremmin ole, mutta niiden sijaan tulevat näytöt, joissa kartoitetaan
oppilaiden ammattiosaamista. Tämä saa taas polveni tutisemaan, sillä palautteen
kuuleminen on vaikeaa, varsinkin kun arvosanat ovat tärkeät mahdollisia
jatko-opintoja varten.
Luokista löytyy myös pienryhmäpöytiä |
Kommentit
Lähetä kommentti